Hoplaala

Pari viikkoa sitten päätin palata äänikirjojen ihmeelliseen maailmaan. Olin jo pidempään halunnut lukea Kafka rannalla -kirjan, mutta kun lukulistalla oli paljon muutakin, tämä järkäle tuntui liian suurelta urakalta. Muistelin kuitenkin omistavani Kafka on the Shore -äänikirjan Audiblen tilausajaltani. Yllättäen Audiblen iPhone-sovellus toimi mainiosti, vaikka minulla ei ollut voimassa olevaa tilausta, ja kaikki aikaisemmin ”ostamani” äänikirjat olivat ladattavista suoraan ohjelmasta.

Kafka rannalla -äänikirjalla on mittaa kunnioitettavat 20 tuntia, joten useampi työmatka tuli vietettyä sen parissa. Samalla muistin, miksi äänikirjan kuuntelu on niin mukava tapa kuluttaa aikaa työmatkalla, varsinkin kävellessä pystyy hieman syventymään kuulemaansa ja työasiat irtautuvat mielestä varsin tehokkaasti.

Tarinana Kafka rannalla on lumoava teos, jonka henkilöhahmot eivät missään nimessä jää yksiulotteisiksi. Kirja liikkuu taitavasti metaforien ja symbolien maailmassa ja mahtuupa tarinaan myös keskusteluja jopa kissojen kanssa.

Leiri 14 on pysäyttävä tarina Shin Dong-hyukin nuoruudesta aina lopulliseen pakoon Pohjois-Korealaiselta työleiriltä. Vaikka vuosien varrella olen lukenut ja kuullut paljon Pohjois-Korean oloista ja sen mielikuvituksellisia kulisseja ylläpitävistä johtajista, on Shinin nuoruuden tarina todella lohduton.

Kirja on myös tarina siitä, miten voimakkaimpien naapurien hiljainen hyväksyntä on auttanut Pohjois-Koreaa levittämään valtaansa kauas rajojensa ulkopuolle. Linnuntietä matka Pohjois-Koreasta Etelä-Koreaan on lyhyt, mutta ainoa tie pakoon kulkee maitse Pohjois-Korean pohjoisosista ja läpi Kiinan. Matka tuntuu mahdottomalta vain leirin muurien sisäpuolella eläneille aliravituille vapaudesta haikaileville.

Tuntuu hieman itsekkäältä sanoa, että kirja antaa hyvää perspektiiviä omaan elämään. Siihen miten hyvin meillä asiat on, kun tarina kuitenkin kertoo toisten ihmisten kurjuudesta. Teos herättää halua auttaa, mutta kun kyseessä on täysin eristäytyneen valtion kansaansa vastaan harjoittama terrorismi, tavallisen ihmiset keinot auttaa jäävät laihoiksi.

Kirja kannattaa kuitenkin ehdottomasti lukea. Jos mitään muuta ei Pohjois-Korean kansan avuksi ole tehtävissä kuin tilanteeseen tutustuminen, niin ainakin se lisää tietoisuutta.

Mikko-Pekka Heikkisen Terveiset Kutturasta oli yksi vuoden 2012 Finlandia-ehdokkaista ja sikäli kiinnostava, että varasin teoksen ja luin sen nyt lomallani. Teemana on Suomen mahdollinen toinen sisällissota tulevaisuudessa, asetelmana Etelä ja Pohjoinen. Keskushenkilöinä ovat Etelän antisankari, kasvatustieteen maisteri alikersantti Jesse Purola, Pohjoisen sotasankari, inarinsaamelainen Oula ja ”puolueeton” lehtitoimittaja Aino Riski.

Terveiset Kutturasta visioi hienosti kauhuskenaariota Suomen kahtiajakautumisesta ja separaatiosta. Helsinki asettaa maaltamuutokiintiöt, Lapissa vastarintaan kutsutut organisoituvat terroristijärjestöksi. Kummalle puolelle asettuu maahanmuuttajasotilas?

Välillä kerrontaa rikkovat lehtiuutiset tilanteen kehittymisestä. Mikä on näiden ajantasaisten mediatiedotteiden hinta? Terveiset Kutturasta saa lukijan miettimään monia päivänpolttavia kysymyksiä ja ihmisen valintoja erityistilanteissa.